Ian Hacking

Dilemman helmikuun filosofiksi valittiin tiukassa kisassa Ian Hacking. Käytännöllisen filosofian opiskelija Sofia Blanco Sequeiros ja teoreettisen filosofian opiskelija Aleksis Vuoksenmaa kertovat teille lyhyesti, kuka Hacking oikein on.


ian_hacking_cropped
Ian Hacking. Kuvaaja: Ludvig Herzberg, 13.8.2009. Lähde: Wikimedia Commons.

Ian Hacking (18.2.1936, Vancouver), on kanadalainen tieteenfilosofi, jonka tutkimusaloihin kuuluvat erityisesti todennäköisyyden ja tilastotieteen filosofia. Hacking on tunnettu historiallisista teoksistaan, joissa tarkastellaan jonkin tieteelle tärkeän käsitteen syntyä ja muutosta läpi aikakausien. Hackingin ensimmäinen monografia, The Logic of Statistical Inference (1965) on tilastollisen päättelyn perusteisiin keskittyvä kirja. Hacking käy siinä läpi tilastollisia periaatteita, erilaisia testauksen teorioita sekä frekventistisiä ja subjektivistisia käsityksiä tilastollisesta päättelystä.

Hackingin kenties tunnetuin teos, suuren suosion saavuttanut The Emergence of Probability (1975), jatkaa aihepiirin ympäristössä. Siinä Hacking tarkastelee todennäköisyyden käsitettä eri aikakausina ja sen kytköstä muutoksiin todennäköisyyslaskennassa. Eräs Hackingin keskeisistä teeseistä on, että todennäköisyyden käsiteeseen liittyy kaksi keskeistä puolta: Yhtäältä todennäköisyys on jotain subjektiivista, jolloin se liittyy uskomuksiimme ja siihen, miten havainnot tukevat niitä. Toisaalta todennäköisyys liittyy luonnossa havaittuihin tapahtumiin ja niiden esiintymistiheyksiin eli frekvensseihin. Jaottelu on sama, jonka Rudolf Carnap tekee teoksessaan Logical Foundations of Probability (1950). Ilmestymisensä jälkeen Hackingin teos on saanut kiitosta todennäköisyydestä, tilastotieteestä ja induktiosta kiinnostuneiden filosofien puolelta.

Lisäksi Hacking on kirjoittanut sosiaalisesta konstruktivismista (Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Suomentanut Inkeri Koskinen. 2008  [1999]) ja ihmistieteellisten luokitusten silmukkavaikutuksista (the looping effects of human kinds). Hacking väittää, että ihmistieteiden ymmärrys tutkimuskohteestaan perustuu luokituksiin, jotka ovat tieteiden itsensä luomia. Hackingin mukaan esimerkiksi homous ja teiniraskaus ovat luokitteluita, jotka ovat syntyneet ihmistieteiden luokitellessa tutkittavia. Ihmistieteelliset luokitukset ovat kiinnostavia, koska ne muuttavat luokittelun kohteita. Silmukkavaikutus syntyy, kun luokitus muuttaa ihmisiä, joka vuorostaan muuttaa luokitusta, joka muuttaa taas ihmisiä. Helsingin yliopistosta esimerkiksi Samuli Reijula ja Jaakko Kuorikoski ovat käsitelleet Hackingin teorioita ja osoittaneet sen ongelmia.

Hacking on tarkastellut teoksissaan myös sattuman käsitettä (The Taming of Chance, 1990) sekä matematiikan filosofiaa (Why Is There Philosophy of Mathematics at All?, 2014). Uransa aikana hän on vaikuttanut muun muassa Princetonissa, Stanfordissa, Toronton yliopistossa ja Cambridgessa. Hacking lasketaan usein tieteen ykseyttä vastustavan Stanfordin koulukunnan jäseneksi yhdessä Nancy Cartwrightin, John Duprén, Peter Galisonin ja Patrick Suppesin kanssa.


Sofia Blanco Sequeiros ja Aleksis Vuoksenmaa

Advertisements